Velkaantuminen ja Vippailu

Mä oon ehkä niitä harvoja ihmisiä, jotka kehtaa myöntää ihan avoimesti ottaneensa joskus pikavipin. Siis tavallaan mie ymmärään miksi niin moni sitä piilottelee ja jotenkin häpeilee, mutta musta näistä asioista pitäisi kyllä pystyä puhumaan ihan avoimesti. Sen takia ajattelin aloittaa sen tavoittelua kertomalla omasta suhteestani pikavippeihin, ja miten ne ovat vaikuttaneet minuun.

Nuoren ja tyhmän pikavippi

Voin myöntää että kun ekaa kertaa otin 18 vuotiaana pikavipin, niin se oli tosi tyhmästi otettu. Nappasin sen nimittäin ihan ennen baanalle lähtöä, kun ei ollut rahaa baariin muuten tarjolla. Tosi dorkasti siis. En nyt muista mikä se sivusto oli, mutta se oli joku tän tyylinen sivusto, jossa vertaitiin kanssa noita 18v pikavippejä. SIeltä sitten valitsin sen edullisimman lainan, ja hain sitä heti paikalla. Ja sitten oli rahaa dokata baarissa.

Ja siis hauskaahan se oli, kunnes lasku tuli ja en tietenkään ollut varautunut siihen läheskään tarpeeksi. Mulla oli rahaa ehkä joku puolet siitä summasta, ja sitten mun piti kerjätä kavereita auttamaan mua maksamaan se takaisin. Se oli silloin niin noloa, että sen jälkeen en onneksi ottanut noin typeriä lainoja mistään.

Apua tarviin lainaa

No enhän mie onnistunut sitten kuitenkaan pysymään täysin kokonaan erossa noista vipeistä, vaan sitten noin vuosi sitten mulla hajos samaan aikaan auto sekä myös tiskikone. Tarvitsin varsinkin auton kuntoon, että pääsisin kunnolla töihin ja elämään. Sen takia hain netistä lainan, ja korjasin sillä sitten kummankin tuotteen. Tällä kertaa otin siis tollasen pikalainan, joka on aika lailla sama kuin pikavippi mutta eri nimellä (linkin takaa tietoa tarkemmin).

lainaaNo nytten se takaisinmaksu meni kyllä paljon paremmin, kun osasin varata sitä rahaa varuille jo alusta lähtien. Ja se mun mielestä onkin ehdottoman tärkeää jos jotain tollasta vippiä meinaa joskus ottaa. Jos sitä alkaa vasta siinä lopussa pohtimaan mistä saa rahat takaisinmaksuun, niin sitten on kusessa tosi helposti. Ja minä tiedän sen tosi hyvin.

Oon siis elämäni aikana ottanut 2 kertaa vipin, ja selvinnyt kummastakin. Mun mielestä noi ei oo mitenkään niin häpeällisiä kuin ne tuntuu monille olevan. Porukka myöntää paljon helpommin lainaavansa kavereita tai vanhemmilta, mutta vipeistä kukaan ei kehtaa puhua.

Tossa on vaan se iso ongelma, että sit on tosi vaikea hakea apuakin jos ei uskalla siitä puhua. Sen takia erityisesti meidän pitäisi mun mielestä uskaltaa noista avoimesti keskustella, ja kertoa niiden vaaroista ja miten niitä kannattaa käyttää. Miten muuten me voidaan estää muiden ja itsemme mahdolliset ongelmat?

Ja kommenteissa saa muutkin myöntää vipin käytön jos niin haluaa 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *